Opettajien yhteistyö ja vuorovaikutusosaaminen

Sosiaali- terveys- ja kuntoutusalan opettajien työssä yhteistyö ja vuorovaikutus ovat jokapäiväistä ja edellyttävät osaamista. Osaaminen pohjautuu jo peruskoulutukseemme, jolle jatkokoulutuksen myötä rakentuu opettajan osaaminen ja identiteetti. Tämän päivän opettaja on oppimisen ohjaaja, siltojen rakentaja opiskelijoiden ja organisaation välillä. Opettajat ovat muutoksen moottoreita ja heidän työnsä päätepisteessä ovat palveluita tarvitsevat sote-alan asiakkaat.

https://spark.adobe.com/video/bcL2jx9NIh90s

Olen ollut opettajana Tampereen yliopistossa noin neljän vuoden ajan, työhöni on kuulunut sekä opettamista että väitöskirjaan liittyvää tutkimustyötä. Koulutukseltani olen sairaanhoitaja ja olen erikoistunut perioperatiiviseen hoitotyöhön, mutta työskennellyt pääosan hoitotyön urastani Tampereen yliopistollisen sairaalan päivystyksessä. Tällä hetkellä olen projektitutkijana yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan projektissa, jossa kehitetään yhteisiä kursseja yli tieteenalarajojen ja myös etsitään yhteistyömahdollisuuksia opetuksen toteuttamiseen yliopiston ja ammattikorkeakoulun välillä.

Tässä oli hieman taustaa sille, miltä kannalta katson opettajan yhteistyö- ja vuorovaikutusosaamista. Kun sain tämän blogikirjoituksen aiheen, pohdin erilaisia näkökulmia, joissa yhteistyö- ja vuorovaikutus tulevat esille opettajan työssä. Meillä kaikilla, näin uskoisin, sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajilla on pohjakoulutus, jonka yksi keskeinen osaamisalue on vuorovaikutusosaaminen; meitä on opetettu olemaan tekemisissä potilaiden, asiakkaiden ja heidän läheisten kanssa, samoin olemme oppineet toimimaan yhteistyössä eri ammattiryhmien kanssa. Tässä hoitotyön vuorovaikutuksessa keskeisiä asioita ovat esimerkiksi ihmisen kunnioittaminen, empatia ja tuen antaminen. Opettajaksi opiskelu on tuonut vuorovaikutukseen uudenlaisen näkökulman; lähtökohtana edelleen on ihmisen ymmärtäminen ja kunnioittaminen sekä näkeminen ainutkertaisena yksilönä. Lisäksi opettaja näkee opiskelijassa ihmisen, jolla on oma tapansa oppia asioita sekä omat tavoitteensa oppimisen suhteen.

Tämän ajan konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaan, oppija ohjaa aktiivisesti omaa oppimistaan ja opettaja toimii siinä tukena ja tikapuiden rakentajana. Opettajalta edellytetään vuorovaikutusosaamista opetus- ja ohjaustilanteissa, koska tiedon rakentuminen edellyttää aikaisempien tietorakenteiden tutkimista ja ehkä kyseenalaistamista sekä uuden tiedon muodostumista näiden pohjalta. Opetuksen dialogisuus, jolloin opettaja kohtaa aidosti oppijan, asettuu samalle tasolle hänen kanssaan ja luopuu tietämisen vallasta, luo oppimisympäristön, jossa tämän tapainen oppiminen mahdollistuu. Miten tämä on mahdollista suurissa opetusryhmissä? Mitä aidosti läsnä oleminen edellyttää opettajalta? Vuorovaikutukseen kuuluu myös sanaton viestintä eli ilmeet, eleet, äänen käyttö, liikkuminen, asennot ja etäisyys kanssaihmisistä. Onko meillä osaamista havainnoida sanatonta viestintäämme ja mikä olisi sellainen ”sanaton viesti”, jonka perille menemistä toivoisimme opetustilanteessa?

Sammakot, Ei Katso, Ei Kuule, Puhu

Usein vuorovaikutuksen parina puheessamme on yhteistyö; ehkä siksi, että vuorovaikutus luo edellytykset yhteistyölle ja mahdollisesti myös toisinpäin, yhteistyö luo edellytykset vuorovaikutukselle. Opettajan työssä yhteistyö eri ihmisten kanssa on jokapäiväistä. Teemme yhteistyötä opiskelijoiden, toisten opettajien ja muun henkilökunnan kanssa. Mikä tekemämme yhteistyön merkitys on? Mikä merkitys sillä on meille, opiskelijoille ja yliopistolle? Korkeakoulutuksen yhtenä tavoitteena on opiskelijoiden sitoutuminen (student engagement). Sitoutumiseen ovat yhteydessä yliopiston kulttuuri, opetussuunnitelma, opetus, arviointi, sekä henkilökunta. Opiskelijan puolelta siihen vaikuttaa opiskelijan tausta, elämäntilanne, perhetilanne, motivaatio, taidot, identiteetti ja luottamus omiin kykyihin. Sitoutunut opiskelija on innostunut, kiinnostunut ja kokee kuuluvansa korkeakouluyhteisöön, hän haluaa käyttää syväoppimista auttavia oppimistapoja ja hänellä on itsesäätelykykyä. Käyttäytymisessä sitoutuminen näkyy siinä, että opiskelija on valmis antamaan aikaansa ja ponnistelemaan opintojen eteen, hän toimii yhteistyössä ja on vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Sitoutumisen seurauksena opiskelija oppii ja saavuttaa tavoitteensa. Sitoutuminen lisää hänen hyvinvointiaan sekä tyytyväisyyttä ja vielä kauemmas katsottaessa opiskelija menestyy työelämässä, hän kehittyy elinikäiseksi oppijaksi ja aktiviiseksi kansalaiseksi, mutta ennen kaikkea hän kasvaa ihmisenä (Kahu 2013). Mielestäni opettajan yhteistyöosaaminen on tärkeä monella tapaa näissä erilaisissa sitoutumisen näkökulmissa.

Tiimi, Keskinäisen, Yhdessä, Strategia

Opettajat yhdessä muiden työntekijöiden kanssa muovaavat oppilaitoksen kulttuuria, opetussuunnitelmatyö yhdessä toisten opettajien kanssa kirkastaa yhteisön arvolähtökohtia ja tavoitteita ja siihen on mahdollista sisällyttää sellaisia asioita, jotka vahvistavat opiskelijoiden sitoutumista. Olisi hyvä keskustella siitä, ketkä muodostavat oppivan yhteisön. Miten siihen pääsee mukaan? Mikä saa ihmisen tuntemaan, että hän kuuluu joukkoon? Miten voimme vahvistaa opiskelijan tunnetta siitä, että hän on osa yhteisöä? Nämä kysymykset edellyttävät jokaisen omaa pohdintaa ja reflektiota siitä, millaisista lähtökohdista kukin olemme osallistumassa työyhteisön yhteistyöhön; mitkä ovat tavoitteeni suhteessa yhteisön tavoitteisiin, millaisia keinoja käytän tavoitteiden saavuttamisessa sekä mikä minua innostaa tässä yhteisössä tai mikä tuntuu vaikealta.

Lotus, Luonnollinen, Vesi, Meditaatio

Yhteistyö- ja vuorovaikutusosaaminen tuntuvat muodostavan kivijalan opetustyötä tekevien ihmisten osaamiselle. Mikäli tulevaisuudessa ihmiset voivat hakea apua, tukea, neuvontaa ja ohjausta sote-keskuksista, se vaatii myös ammattilaisilta uudenlaista yhteistyötä yhteisten seinien sisällä. Se vaatii, niin kuin tiimityö on aina vaatinut; toisen työn tuntemista ja reaaliaikaista yhteistyötä. Asiakkaan kanssa keskustellaan yhdessä hänen tilanteestaan, jolloin sosiaali- terveys- ja kuntouksen asiantuntijat ovat mahdollisesti yhdessä ratkomassa eteen tulevia kysymyksiä. On asiakkaan etu, että hän saa aidosti kokonaisvaltaista palvelua. Jotta se on tulevaisuudessa mahdollista, meidän opettajien on tärkeää tehdä yhteistyötä yli oppiainerajojen, opetella tuntemaan toisiamme ja näkökulmaa, josta kukin tarkastelee asiakkaan tilannetta. Kun me löydämme monialaisen yhteistyön ja osaamme hyödyntää sitä, opiskelijamme kasvavat myös siihen ajatukseen, että sosiaali- terveys- ja kuntoutusala voivat yhdessä ratkoa asiakkaan ongelmia, hänen parhaakseen.  Opettajat ovat sote-uudistuksen edelläkävijöitä ja meillä on mahdollisuus näyttää suuntaa siinä, mitä osaamista tulevaisuudessa tarvitaan ja mitä osaamista oppilaitosten koulutusohjelmat tavoittelevat.

Minna Koskimäki, TtM, projektitutkija, jatko-opiskelija, Tampereen Yliopisto

Lähde: Kahu E. (2013). Framing student engagement in higher education. Studies in Higher Education, 38 (5), 758-773.

Kuvat pixabay.com

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s