Minä perustan osaamiseni näyttöön!

Mitä on näyttöön perustuva tieto? Tähän kysymykseen törmäsin yliopisto opintojeni alkumetreillä liiankin usein. Miksi tämä muille opiskelijakollegoille selkeästi jopa itsestään selvältäkin tuntuva käsite herätti minussa hämmennystä ja epävarmuutta? Ja miksi nykyään, vuosien jälkeen, näyttöön perustuva opettajan osaaminen on erityisen lähellä sydäntäni?

Hieman taustaa tälle pohdinnalle. Olen substanssitaustaltani bioanalyytikko, jolle on ehtinyt kertyä työvuosia kliinisen laboratoriodiagnostiikan alalta lähes 11 vuoden verran. Aloitin terveystieteen opettajan opinnot Oulun yliopistossa syksyllä 2017, jolloin ammattikorkeakoulun opintojeni aloituksesta oli ehtinyt kulumaan lähes 14 vuotta, omasta mielestäni jopa ikuisuus. Opiskelupaikan varmistuttua jatko-opinnot yliopistossa käynyt kollegani laboratoriomaailmasta varoitti minua sanomalla: “Bioanalyytikkona huomaat, että tulet suorittamaan hoitotieteellisiä opintoja hieman eri lähtökohdista”. Sillä hetkellä kokonaiskuvani hoitotieteestä oli hyvin hajanainen, mutta samalla avoin, jonka johdosta en voinut ymmärtää tarkalleen mitä kollegani tarkoitti sanoillaan. Kuitenkin jo opintojen alkumetreistä lähtien oli sanomattakin selvää, että aikaisempi koulutukseni vuosikymmenten takaa ei valmistanut uusiin opintoihin lainkaan. Tämä osoittautui erityisesti puhuttaessa näyttöön perustuvasta tiedosta ja osaamisesta. Miten alkutekijöistä jouduin aloittamaan opintoni, jos en edes tiennyt mihin perustuu näyttöön perustuva tieto ja toiminta?

Picture from Pixabay

Voiko olla mahdollista, että vuosien aikana olen unohtanut kokonaan näyttöön perustuvan tiedon jo pelkästään terminä? Miksi en osaa määritellä selkeästi mitä on näyttöön perustuva osaaminen? Millä kurssilla näitä asioita opiskeltiin vai opiskeltiinko laisinkaan? Yli kymmenen vuoden jälkeen, palatessani takaisin koulun penkille, motivoituneena ja tiedonhakuisena uuden oppijana tämä aihe herätti minussa paljon kysymyksiä. Tukea epätietoisuuteen sain samalta alalta tulleilta opiskelijakollegoiltani, sillä useat heistä olivat samaa mieltä. Aikoinaan koulutusohjelmassani puhuttiin hyvin vähän näyttöön perustuvasta tiedosta, ainakaan niin, että kyseistä termiä olisi käytetty säännöllisesti. Tietysti tutkitun tiedon puolesta puhuttiin esimerkiksi tehtävien annossa tai opinnäytetyön yhteydessä, mutta sen tärkeyttä tai roolia osana terveydenhuoltojärjestelmää ei opiskelijoille painotettu lainkaan.

Nykypäivänä terveystieteen opettajana tiedostan paremmin, että jokainen meistä oppii eri tavalla ja kokee parhaan oppimistavan subjektiivisesti. Siksi esimerkiksi luokkatoverini vuosien takaa saattaa olla edellä kuvailemasta kokemuksestani täysin eri mieltä. Uskon myös siihen, että bioanalytiikka osana terveydenhuoltoa on vain välillisesti yhteydessä hoitotyöhön, jonka vuoksi näyttöön perustuva tieto ja sen käyttäminen osana omaa toimintaa on jäänyt merkityksettömämmäksi ammattikorkeakoulun opintojen aikana. Tämä ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että myös bioanalyytikon toiminta pohjautuu lähtökohtaisesti näyttöön perustuvaan tietoon. Tähän aiheeseen en törmännyt juuri koskaan työskennellessäni kliinisessä laboratoriossa.

Matkani tutkitun tiedon perusteiden parissa tuntui aluksi lähes mahdottomalta ja siksi sainkin itselleni tyypilliseen tapaan entistä enemmän motivaatiota perehtyä aiheeseen syvällisemmin. Terveystieteen opintojen alussa sain nopeasti laaja-alaisen kuvan siitä, mihin omat hoitotieteen opintoni perustuivat ja tämän johdosta halusin selvittää miten näyttöön perustuvaa tietoa ja osaamista opetetaan nykypäivänä esimerkiksi juuri edellisellä substanssialallani. Vaikka opiskelu näiden vuosien ajalta ei itsessään enää ole tuoreimmassa muistissa, päädyin pohtimaan useasti aikoinaan opittuja asioita, opintosuunnitelman tasolta lähtien. Tämän yhdistin yliopisto-opintojeni opetusharjoitteluun, jossa pääsin seuraamaan opetusta kentälle. Sen avulla sain verrattua omia opintojani nykypäivän opettajan osaamiseen ja yllätyin enemmän kuin positiivisesti. Seuratessani monia opettajia ja heidän tapaansa opettaa ja levittää tutkittua tietoa, oma käsitykseni muuttui täysin. Opettajien osaaminen näyttäytyi korkeatasoisena, laadukkaana ja ehdottomasti näyttöön perustuvana. Opettajien näyttöön perustuvan osaamisen korkean tason ilmeneminen monipuolisesti käytännön opetuksessa ja oppilaiden toiminnassa antoi minulle selkeän kuvan terveydenhuoltoalan opettajien korkeasta koulutustasosta ja sen kehittymisestä vuosien varrella.

Picture from Pixabay

Näyttöön perustuvaan terveydenhuoltoon kuuluvat maailmanlaajuinen hyvinvointi, näytön tuottaminen, näytön tiivistäminen, näytön levittäminen sekä näytön käyttöönotto. Laaja-alainen kokonaisuus, joka tulisi mielestäni olla osana jokaisen terveysalan opettajan opetusfilosofiaa. Tuoreena terveysalan opettajana tiedostan, että opetukseni tukena tulee kulkea tuorein näyttö, jonka johdosta opetukseni laatu perustuu asiantuntijatietoon sekä tuoreimpaan luotettavaan tutkimustietoon. Aikaisemmin jakamani kokemus vahvistaa ajatusta siitä, miksi minua kiinnostaa yhä enemmän erityisesti näyttöön perustuva toiminta ja miksi tuoreena opettajana koen näyttöön perustuva osaamisen olevan tärkeässä roolissa kokonaisvaltaisen terveydenhuollon toteutumisessa. Aiheen tärkeyttä terveydenhuoltoalalla ei voi olla korostamatta liikaa ja koenkin oppineeni vuosien aikana nämä perusteet niin, että niiden ilmentäminen tutkijan ja opettajan työssäni on luontevaa.

Terveydenhuoltoalan opettajilla on valtava vastuu näyttöön perustuvan toiminnan kehittämisessä, jolloin tähän on tärkeää olla riittävää osaamista. Vastavalmistuneena opettajana koen, että vastuu näyttöön perustuvasta osaamisesta jakautuu ensisijaisesti itselleni, mutta myös koulutusta tuottaville eri organisaatioille, joiden tulisi varmistaa opettajien riittävä osaaminen näyttöön perustuvan tiedon kehittämiseksi ja levittämiseksi. Koen, että minulla on hyvät valmiudet näyttöön perustuvaan osaamiseen, jota on ollut hienoa hyödyntää opetuksessani. Samalla olen huomannut miten motivoituneita opiskelijat ovat tutkitun tiedon hyödyntämiseen ja selkeästi ymmärtävät näyttöön perustuvan tiedon hyödyntämisen merkityksen. On mielestäni tärkeää huomata, että opiskelijoilta saatu positiivinen palaute laadukkaasta opetuksesta lisää motivaatiota hyödyntää NPT:a jatkossakin. Koen, että terveydenhuoltoalan opettajan osaaminen on yhdistelmä tietoa, taitoa, arvoja ja asennetta, jotka vaikuttavat toinen toisiinsa muodostaen jokaiselle henkilökohtaisen opetusfilosofian. Se ei synny hetkessä, jonka vuoksi mielestäni on äärimmäisen tärkeää kehittää opetusta omanlaiseksi, laadukkaaksi ja näyttöön perustuvaksi kokonaisuudeksi, jolloin vuosienkin jälkeen työ itsessään haastaa ja motivoi kehittymään.

Picture from Pixabay

Mutta olenko opettajan työssäni kuullut opiskelijoiden puhuvan näyttöön perustuvasta tiedosta? Päivä päivältä yhä enemmän!  Luonnollisesti nykypäivänä korostuu internetistä helposti saatavilla oleva tieto, joka mahdollistaa kaikenlaisen tiedon, niin laadukkaan kuin heikkolaatuisenkin materiaalin hyödyntämisen. Mielestäni opettajan taito osoittaa opiskelijoille keinoja käyttää luotettavia lähteitä, auttaa opiskelijaa perustelemaan toimintansa lähtökohtia eri näkökulmista. Nykyään myös lukuisat erilaiset sosiaalisen median kanavat mahdollistavat tiedon levittämisen. Olen törmännyt sosiaalisessa mediassa ja opiskelijoiden keskuudessa ilmiöön, jonka johdosta on ryhdytty korostamaan yhä enemmän omien väittämien perustelua tutkitun tiedon avulla, puhutaan niin sanotusta vaikuttajan vastuusta. Samalla eri tieteenalojen yhteisöt tuovat ajatuksiaan ja ajankohtaisia aiheita yhä enemmän näkyviin. Terveydenhuoltoalalla tästä esimerkkinä Tiedenaiset, jotka tuottavat ja levittävät monialaista, luotettavaa terveystietoa eteenpäin. Nämä tukevat mielestäni hyvin myös omalta osaltaan opettajan näyttöön perustuvaa osaamista, tutkittua tietoa on helpompi perustella ja tuoda osaksi omaa toimintaa, kun sen perusteet ovat enemmän koko väestön tiedossa.

On sanomattakin selvää, että haluan omalta osaltani olla kehittämässä näyttöön perustuvaa terveydenhuoltoalan opettajien osaamista ja tutkijana sekä opettajana koen omaavani siihen hyvät valmiudet. Toivonkin, että tarinani NPT:n kulkemisesta mukana osana oppimistani alkumetrien vaikeuksista jopa tuleviin jatko-opintoihin asti voi olla esimerkkinä siitä, että uuden oppiminen ja itsensä kehittäminen on aina mahdollista.

“Elämä on täynnä suuria ihmeitä sille, joka on valmis ottamaan niitä vastaan” 😊

Kati Immonen (TtM)

Oulun yliopisto

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s