Fysioterapia ja kuntoutusalan opettajasta oman alansa kehittäjäksi

Fysioterapia ja kuntoutusalan opettajasta oman alansa kehittäjäksi

Opettajien työ on ollut suuressa muutoksessa lähes koko 2000-luvun. Yleisesti opettajien työn vaatimukset suhteessa yhteiskuntaan ovat lisääntyneet viimeisen noin 10 vuoden aikana, Bolognan prosessin tavoitteiden ja toimeenpanon, sekä lainsäädännön muutosten myötä 2000-luvulla. Yhtenä suurena muutoksena on ollut vuosien 2014-2015 aikana tullut ammattikorkeakoulu uudistus, joka näkyi myös taloudellisten resurssien muutoksena.

Tämä näkyi myös pro-gradu tutkielman tuloksissa. Fysioterapiaopettajien puheesta nousi haastatteluaineistosta viisi eri koulutuspoliittista teemaa ja näiden teemojen sisällä oli tunnistettavissa neljä eri puhuja identiteettiä. Koulutuspoliittisia teemoja olivat lainsäädäntö, talouden resurssit, tulevaisuuden ennakointi, verkostot ja elinikäinen oppiminen. Näistä teemoista puhuttiin ammatillisen kehittäjä, ammatillisen arvon kyseenalaistajan, vaateisiin sopeutujan ja ristiriitojen esiintuojan identiteettien kautta. Puheessa nämä näkyivät mahdollisuuspuheena, epävarmuuspuheena, velvollisuuspuheena sekä vaativuuspuheena.

Fysioterapiaopettajien haastatteluaineistosta esiin nousseiden teemojen ja puhujaidentiteettien perusteella voidaan todeta, että opettajiin kohdistuu moninaisia vaatimuksia sekä velvollisuuksia suhteessa koulutuspolitiikkaan. Talouden resurssien ja työn vaatimusten ei koeta kohtaavan. Ja niin verkostot kuin tulevaisuuden ennakointi nähdään mahdollisuutena, mutta myös epävarmuustekijänä. Elinikäisen oppimisen vaade koetaan ristiriitaisena, sillä resurssit eivät tue mahdollisuuksia lisäkoulutuksiin työn ohessa. Tätä samaa teemaa nousi esille OKM:n raportissa, jossa arvioitiin ammattikorkeakoulu uudistuksen vaikutuksia työntekijöiden näkökulmasta. Opettajien vastaukset toivat raportissa esille talouden resurssien vähenemistä, ulosmyytävän koulutuksen lisääntymistä, koulutuksen osaamisvaatimuksien toteutumatta jättämistä ja yleisesti monialaisen vastuun lisääntymistä. Varsinkin osaamisvaatimusten toteutumatta jääminen on tulevaisuuden työelämän osaamisen kannalta huolestuttava ilmiö. Jos resursseja ei ole riittävän laadukkaaseen koulutukseen, miten voimme varmistaa osaavan työvoiman saatavuuden tulevaisuudessa? Niin Bolognan prosessi kuin Suomen koulutuspoliittiset linjaukset lähtökohtaisesti kuitenkin vaativat opettajilta tulevaisuuden osaajien kouluttamista työelämän tarpeisiin kuin myös jatkuvaa tulevaisuuden ennakointia sekä alan kehittämistä.

Näiden tulosten näkökulmasta tulevaisuudessa fysioterapian ja kuntoutuksen opettajakoulutukseen olisi hyvä sisällyttää enemmän koulutusorganisaatio-osaamista ja avata erilaisia urapolkuja sekä lisäkoulutusmahdollisuuksia. Tämänhetkinen koulutus antaa perustaa hallinnolliseen ja lainsäädännön puolelta, mutta tiedollisesti nämä asiat jäävät varsin kevyiksi. Paitsi, jos aihe erityisesti kiinnostaa. Yhteiskunnallisen koulutuskehittämistyön ja koulutuspoliittisen retoriikan perustaidot osana opettajuutta olisivat tarpeet. Myös eri koulutuksen kehittämisfoorumeita olisi syytä avata koulutuksessa, jotta tieto vaikutusmahdollisuuksista tulee näkyväksi.  Oma kokemukseni on, että alan ammattilaiset näkevät epäkohtia, mutta eivät tunne tapoja päästä mukaan kehittämistyöhön. Tulevia ammattilaisia tulisi rohkaista yhteiskunnalliseen keskusteluun, että he uskaltavat tuoda kokemuksiaan ja näkemyksiään esille.  Duaalimalli on fysioterapian ja kuntoutuksen puolella suuresti puhututtava aihe. Tämän eri näkökulmia olisi hyvä tuoda koulutuksen aikana neutraalisti esiin. Koulutuspolitiikka ohjaa vahvasti opettajien työtä, joten epäkohtia työn sisällössä ja koulutuspoliittisessa retoriikassa olisi hyvä tuoda vahvemmin esille. Tämä on myös tulevaisuuden ammattilaisten, työn laadun ja työhyvinvoinnin kannalta oleellista. Varsinkin resurssikysymykset vaatisivat vahvempaa esilletuomista jo opintojen aikana. Ilmiön tiedostaminen voisi lisätä halua vaikuttaa näihin eri nyansseihin opettajan työarjessa.

Koulutuspoliittisen kentän ja eri organisaatioissa työskentelyn erityispiirteet ja asioista puhuminen ääneen lisäisi varmasti uskallusta vaikuttaa yhteiskunnallisesti. Myös verkostoituminen oman alan sisällä ja viestintä verkoston kautta eri yhteiskunnallisiin toimijoihin lisäisi varmasti vaikutusmahdollisuuksia. Kehitystyön tai projektien kautta työskentelyn mahdollistaminen osana muutostyötä oli myös hyvä tuoda esille opiskelijoille. Kynnys vaikuttamistyöhön voi madaltua, kun ei tarvitse olla poliittisesti profiloitunut vaan saa tehdä kehittämistyötä muissa foorumeissa. Näin itse uskon ja tähän suuntaan myös kannustan eri alojen ihmisiä. Viestiä voi viedä eteenpäin ja kehittää omaa alaansa monia eri reittejä, jos vain on tieto, miten ja millaisia keinoja käyttäen. Tulevaisuuden fysioterapian ja kuntoutuksen alan opettajat toivottavasti oppivat näitä taitoja ja vaikuttavat alansa kehitykseen. Ilmiöt pitää kuitenkin tuntea, että niihin osataan vaikuttaa.

Heidi Leinonen

Fysioterapeutti, TtM opiskelija

Terveystieteiden opettajankoulutuksen maisteriohjelma (fysioterapia), Liikuntatieteellinen tiedekunta, Jyväskylän yliopisto

Leave a Reply

Fill in your details below or click an icon to log in:

WordPress.com Logo

You are commenting using your WordPress.com account. Log Out /  Change )

Google photo

You are commenting using your Google account. Log Out /  Change )

Twitter picture

You are commenting using your Twitter account. Log Out /  Change )

Facebook photo

You are commenting using your Facebook account. Log Out /  Change )

Connecting to %s