Med ett hjärta för lärandet

När man börjar lista de kompetenser som en lärare bör ha kan man lätt bli överväldigad. En kollega som såg den poster som gjordes till TerOpe seminariet i Vasa i september 2018 suckade och sa: – Ja, det är inte lite som krävs av oss! Men låt oss inte förskräckas över mängden av kompetenser utan gå till kärnan och börja där. Som med många andra saker i livet så förutsätter ett gott resultat en god kärna, eller varför inte ett gott hjärta.

I början av TerOpe projektet kartlades vilka kompetenser en lärare inom hälso-, social- och rehabiliteringsområdena behöver (Mikkonen et al, 2018). Resultatet visade att läraren ska ha ämneskunskap, kapabilitet, undervisningsfärdighet, kollaborativ vilja, kulturell öppenhet, professionalitet, ledaregenskap, innovationsförmåga och etisk grundsyn. Den etiska grundsynen kan ses som kärnan i lärarens kompetens, den som allt utgår ifrån eller sammanfattas under. Vid genomgången av tidigare forskningar på just kompetens som begrepp i allmänhet och lärares kompetens i synnerhet steg olika typer av kärnkompetens eller metakompetenser fram. Etisk grundsyn kan ses som en kärnkompetens. Etiskt handlande och etisk hållning är de uttryck som en etisk grundsyn tar. En ny studie baserad på den första studien om lärarens kompetens inom TerOpe projektet visar att lärarens etiska grundsyn, ethos, är central i lärarens kompetensbild.

Många etiska koder och principer finns listade för att tydliggöra etiken och vad som gör den synlig. Men bakom de strukturerade koderna och principerna finns en lärare med ett hjärta för lärandet. Ett hjärta som vill utveckling och växt, primärt hos studerande men också hos sig själv och i gemenskapen med sina kollegor. Ett hjärta som känner med den som lär sig, som är empatisk och lyhörd, som är tålmodig och inbjudande. Det är viktigt att som lärare lyssna till detta hjärta för att lärandet ska få rätt riktning och innehåll. Utan den riktningen som ett ethos ger kan lärarens arbete lätt få fel fokus och styras av faktorer som inte har lärandet som primärt mål.

Poster: Lärare med kompetens (Koskinen M, 2018)

Monika Koskinen och Camilla Koskinen

Mikkonen K, et al, (2018) Competence areas of health science teachers – A systematic review of quantitative studies. Nurse Education Today 70, 77-86.

 

Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden kokemuksia opettajan työssä tarvittavasta osaamisesta

Opettajaksi opiskellessaan terveystieteiden opettajaopiskelijoiden on rakennettava tasapainoinen opettajan identiteetti niin substanssiosaamisen kuin pedagogisen osaamisen tasolla. Toimiessaan terveystieteiden opettajina heidän on hallittava monipuolisesti opettamansa aihe, tietäen samalla, kuinka opettaa ja motivoida opiskelijoita sekä hallita työtään kansallisissa ja kansainvälisissä toimintaympäristöissä. Opettajan on hankittava ja luotava uusia innovatiivisia tietoja sekä taitoja ammatillisessa toiminnassaan. Tämä tarkoittaa sitä, että opettajien pitäisi myös pystyä työskentelemään käyttäen erilaisia digitaalisia työkaluja sekä ottaa vastuu omasta jatkuvasta oppimisestaan.

Osaamisen ajatellaan koostuvan yksilön tietämyksistä, taidoista, kyvyistä, asenteista ja kokemuksista, joiden avulla hän voi suoriutua tehtävistään sekä saavuttaa asetetut tavoitteet odotetulla suorituskyvyllä. Osaaminen on aina riippuvainen kontekstista; se on suhteessa tehtävään ja kulloiseenkin organisaatiojärjestelmään. Ammatillinen pätevyys rakentuu viestinnän, tiedon, teknisten taitojen, päättelyn, tunteiden ja arvojen tavanomaisesta ja järkevästä käytöstä päivittäisessä toiminnassa yksilön ja yhteisön hyväksi. Se sisältää myös kyvyn hallita erilaisia ongelmia, sietää epävarmuutta ja tehdä päätöksiä. Lisäksi osaamista voidaan kehittää. Terveystieteiden opettajaopiskelijoiden käsityksiä terveystieteiden opettajan työssä tarvittavaan osaamiseen liittyen ei ole aikaisemmin kuvattu. Seuraavassa esittelemme tutkimuksen, jossa tarkoituksena oli selvittää tätä asiaa.

Tutkimusta varten haastateltiin 23 terveystieteiden opettajaopiskelijaa. Terveystieteiden opettajat toimivat pääasiassa terveydenhuollon opetus- ja koulutustehtävissä esimerkiksi fysioterapian, hoitotyön ja kuntoutuksen koulutusohjelmissa, opettaen uusia ammattilaisia terveydenhuollon ja terveyspalvelujen asiakkaita varten. Haastatteluihin kutsuttiin terveystieteiden opettajaopiskelijoita eri yliopistoista ja eri terveystieteiden tutkinto-ohjelmista, jotta saataisiin mahdollisimman kattava kuva heidän ajatuksistaan osaamiseen liittyen. Mukana oli eri ikäisiä miehiä sekä naisia. Osa haastatteluihin osallistuneista opiskelijoista oli kymmeniä vuosia terveysalalla työskennelleitä ammattilaisia ja osa juuri terveysalan ammattiin valmistuneita.

Opettajaopiskelijoiden haastattelut nauhoitettiin ja auki kirjoitettiin. Aukikirjoitettu teksti analysoitiin erittelemällä vastausten sisältöä ja ryhmittelemällä sisältöjä samankaltaisuuteensa mukaan ryhmiin ja edelleen uusiin, laajempiin ryhmiin. Näin haastatteluaineistosta voitiin erottaa kahdeksan erilaista ryhmää, joiden sisällöt kuvaavat terveystieteiden opettajan osaamisen erilaisia ulottuvuuksia. Terveystieteiden opettajaopiskelijat ajattelivat opettajan osaamisen koostuvan seuraavista osa-alueista: Johtamis- ja hallinnollinen osaaminen, Näyttöön perustuva opetusosaaminen, Sisältöosaaminen, Eettinen osaaminen, Pedagoginen osaaminen, Yhteisöllisyysosaaminen, Kansainvälisyysosaaminen ja jatkuva itsensä kehittämisosaaminen.

Tässä tutkimuksessa selvisi, että opettajaopiskelijoilla on laaja käsitys siitä, millaista osaamista terveystieteiden opettajan työ vaatii tekijältään. Opiskelijoiden käsityksiä osaamisesta on tärkeää tunnistaa, sillä osaamisen tunnistamisen avulla on mahdollista suunnitella koulutusta sellaiseksi, että se vastaa niitä osaamistarpeita, joita opiskelijat kokevat tarvitsevansa toimiessaan opettajina. Pelkkä opiskelijoiden kokemus osaamisesta ei kuitenkaan riitä koulutukseen liittyvän päätöksenteon tueksi, vaan on tehtävä monialaista ja -tieteistä yhteistyötä koulutus- ja osaamistarpeiden tunnistamiseksi ja yhteiskunnallisiin tarpeisiin vastaavan koulutuksen tuottamiseksi.

Heli Kuivila

Terveystieteiden tutkinto-ohjelma vastaava

Hoitotieteen ja terveyshallintotieteen tutkimusyksikkö

Oulun Yliopisto

A research project, what is in it for a master student

”Today, I would like to hear your suggestions for the name of our autumn event.”  This statement is made during a skype conference by Kristina Mikkonen, a well-established and actively publishing researcher and a coordinator of this nationwide research project. The recipients, master students from different universities in Finland sit quietly for a moment. Not, because they are shy in front of the project coordinator, but because they want to think the answers they give.

All the students around the virtual conference table have joined the project in different times and for different purposes. Some are making their master’s thesis for the project, some are working as research assistants or project workers and some are doing both. But they all agree, there is no better school for academic project and research work, than participating a project like this.

marijaiina

Students are welcomed and appreciated part of the team. They are encouraged to give their ideas and real contribution to the different parts of the project. Project gives steady surroundings and senior researchers support the work and development of the students and project workers by guiding, instructing and involving them into every aspect of the project. But they also give enough space to develop and make use of independent working and decision making. The leaders of the sub projects are genuinely interested in their students and gently push them to make use of their special knowledge and abilities.

In addition, being part of a research project, for the purpose of conducting research for master’s thesis means, that the student does not only have the support from their own faculty and instructors, but they have the support from the whole team.

Whether a student participates this project as a student or a worker, they are treated with respect and appreciation. They don’t need to sit in meetings merely to listen and make notes, but they are actively encouraged to participate. Hence, when the short moment to gather the thoughts passes, the space around the virtual conference table is soon filled with enthusiastic brain storming resulting a name agreeable to everyone.

It is a pride and privilege to be part of this Competent Educators Together -team. And if you ever have a chance to take part in this kind of a research project, we warmly recommend you to go for it!

Imane & Iina

Department of Nursing Science

Faculty of Medicine

University of Turku

Digimoduuli – Digipedagogiikan vierailla vesillä

Digimoduulin suunnittelu, kehittäminen ja toteuttaminen sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien täydennyskoulutukseen: mistä kaikki alkoi? Ennen elokuussa 2018 alkavaa työskentelyäni TerOpe Osaavat opettajat yhdessä! -hankkeen parissa, oli syytä perehtyä aiheeseen digipedagogiikka. Tai oikeastaan ensin aiheeseen digitalisaatio. Sana ja ilmiö, joka näyttäytyy mediassa eri konteksteissa lähes päivittäin. Milloin puhutaan pankkipalveluiden muuttumisesta digitaalisiksi, milloin kommunikaation ja viestinnän muuttumisesta digitaaliseen muotoon, ja milloin yhteiskunnan eri opiskelu- ja työympäristöissä tapahtuvasta digitalisaation murroksesta. Digitaalisuus näyttäytyy yhä laajemmin osana nykyaikaista yhteiskuntaa.

OKM:n rahoittaman sosiaali-, terveys- ja kuntoutusalan opettajien valtakunnalliseen täydennyskoulutukseen liittyvän TerOpe-hankkeen myötä yhdeksi osaprojektiksi muodostui digipedagogiikkaan ja opettajien digiosaamisen kehittämiseen tähtäävän täydennyskoulutusmateriaalin kehittäminen oppimismoduulin muodossa. Tämän SoTeKu-alan opettajien ja opettajaopiskelijoiden digiosaamisen tukemiseen ja kehittämiseen tarkoitetun digimoduulin suunnittelu on alkanut keväällä 2018 integroivalla katsauksella käytetyistä digitaalisista opetuksen interventioista. Erilaisten workshop- ja seminaarityöskentelyjen myötä kartoitettiin opettajien ja  opettajaopiskelijoiden kokemuksia ja näkemyksiä digipedagogiikasta sekä digitaalisuuden tuomista tunteista. Pohdittiin sitä, millaiseksi oma digitaalinen osaaminen koetaan ja mitä sen kehittämiseksi tarvitaan. Kartoitettiin tarpeita ja niitä huomioitiin digimoduulin kehikon suunnittelussa.

blog 1

Itsessään digitaalisuus ja  pedagogiikka ovat laajoja aihepiirejä, joista voisi rakentaa  massiivisia opintojaksoja.  Verkossa avoimena olevia tällaisia massiivisia opintojaksoja kutsutaan MOOC-kursseiksi. Digimoduuli päätettiin muodostaa täydennyskoulutukseen sopivaksi digipedagogiikan perusteet sisältäväksi kahden opintopisteen paketiksi.

Workshop-materialia Pedaforum 2018 päiviltä. Kuva: Marjorita Sormunen

Moduulin toteutuksen päävastuu on Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksella ja Turun yliopiston hoitotieteen laitoksen kanssa on tehty tiivistä yhteistyötä. Sisällön tuottaminen jaettiin työskentelyn alkuvaiheessa osa-alueisiin ja vastuuta sisällöistä on jaettu Kuopion ja Turun tiimien kesken. Myös terveystieteiden opettajaopiskelijoita on ollut mukana moduulin kehittämisessä osana heidän opetusharjoitteluaan ja digimoduuliin liittyen on myös tulossa pro gradu -tutkielmia. Vaikka aiheena digitaalisuus on aiheuttanut ajoittain hämmennyksen tunteita, on työskentely ollut yhteistyössä innostunutta ja puolin ja toisin on noussut mielenkiintoisia ideoita moduulin rakentamiseksi. Skype-välitteinen yhteistyö on ollut antoisaa ja onnistunutta.

blog 2

Moduulin esittelyä Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitoksen järjestämässä Mentor-päivässä.

Digipedagogiikkaa, opettajan digiosaamista tai digitaalista kompetenssia on pyritty määrittelemään useammassa yhteydessä. Tarkkaa yhtenäistä määritelmää ei ole pystytty muodostamaan (From 2017). Tämä osaltaan kertoo ilmiöiden opettajan kompetenssi, digitaalinen osaaminen sekä pedagogiikka, moniulotteisista ja ajassa muuttuvista luonteista. Valitsimme digimoduulissa käytettäväksi rakenteeksi Euroopan komission hankkeessa luodun opettajan digitaalista kompetenssia kuvaavan DigCompEdu-viitekehyksen (Redecker 2017).

Valmiin digimoduulin kuuden osa-alueen sisällöt kuvastavat laajasti opettajan pedagogista osaamista, johon digitaalisuus tuo oman osansa. Osa-alueet muodostuvat 22 kompetenssialueesta ja kuvaavat laajasti opettajan ammatillista toimintaa, opettamisen ja oppimisen digipedagogisia sisältöjä ja oppijan digiosaamisen vahvistamista. Osa-alueissa perehdytään muun muassa seuraaviin sisältöihin: miten hyödyntää digitaalisuutta vuorovaikutuksessa, yhteistyössä ja ammatillisessa kehittymisessä, miten tuottaa ja muokata mielekästä ja kiinnostavaa sisältöä digitaaliseen oppimisympäristöön sekä jakaa ja hallita sitä, minkälaisia haasteita ja etuja digitaalinen ympäristö tuo oppimiselle, opetukselle ja arvioinnille sekä minkälaisia digitaalisia keinoja opettajalla on tukea opiskelijoiden osallisuutta ja mitä informaatio- ja medialukutaito pitävät sisällään.

blog 3

Moduulin etusivun rakenne joulukuussa 2018.

Digimoduulin sisältö on valmistunut vuoden 2018 aikana ja alkuvuodesta 2019 suunnitellaan moduulin ja sen tuottaman oppimisen arviointia. Digimoduuli pilotoidaan ja testataan SoTeKu-alan opettajien ja opettajaopiskelijoiden pilottiryhmän toimesta keväällä 2019. Pilotointiin liittyvän tutkimuksen ja arvioinnin myötä moduulia tarvittaessa edelleen kehitetään vielä vuoden 2019 aikana. Tulevaisuus näyttää kuinka laajaan käyttöön moduuli rantautuu. Digitaalisuuden suhteen olemme pääosin selkeällä kurssilla, mutta osittain edelleen vierailla vesillä. Sopiva uteliaisuus asioihin ja kuulolla pysyminen edistävät digitaalisuuden aallokossa suunnistamista jatkossakin.

Juha Pajari, TtM

Mukana toteutuksessa myös Marjorita Sormunen ja Terhi Saaranen sekä opiskelijat Fatima Moursad, Kati Komulainen ja Anu Hintikka Itä-Suomen yliopiston hoitotieteen laitokselta sekä Leena Salminen, Iina Ryhtä ja Imane Elonen Turun yliopiston hoitotieteen laitokselta.

From J. 2017. Pedagogical digital competence – Between values, knowledge and skills. Higher Education Studies 7(2), 43-50.

Redecker C. 2017. European Framework for the Digital Competence of Educators: DigCompEdu. Punie Y. (ed.). EUR 28775 EN. Publications Office of the European Union, Luxembourg, 2017 doi:10.2760/159770

Awarded certificates of honour from the Teacher Education Forum

OKF-kunniamerkki-toimintamalli

The Teacher Education Forum (#opettajankoulutusfoorumi) of the Ministry of Education and Culture, Finland, awarded chosen government key projects in teacher education last week, on the 29th of November in Helsinki. TerOpe-project was awarded for the inspirational development approach. We would like to express our gratitude and appreciations for the award! The good work will continue of our project team in high motivation!

The certificates of honor were awarded in three categories to chosen government key projects!

We would like to congratulate all other projects!

Certificate of honour for the inspirational development approach:

ULA- Creative expertise – building bridges in teachers’ basic education and continuing education

TerOpe – project- Competent educators together!

Supporting together- project

Certificate of honour for successful communication and visibility:

OVET – development project

OpenDigi – project

OpeOsaa – Development of pedagogical studies for teachers

Certificate of honour for best networking and cooperation:

Bothnia Learning – project

OPEKE- project

ArkTOP – project

Reference: https://minedu.fi/tapahtumat/2018-11-29/opettajankoulutusfoorumin-juhlaseminaari